Kuvia lisäilty

Muutama kuva reissusta on lisätty niihin liittyvän tekstin yhteyteen.

Blogin asetuksissa on näköjään päällä että kommentit on sallittu vain rekisteröityneille. Siitä huolimatta Joosen vastaus on väärin. Jotain oikeaa siinä kuitenkin oli, sillä rintarinnan Ropille saapui alemmassa kuvassakin epäselvästi häilyneet Lapa ja Manne.

Koska palkinto on edelleen jakamatta niin julkaisemme uuden kuvan ja kysymmekin että mitä kuva esittää. Kuva on otettu Kutukosken kämpän edustalta. Vihjeenä mainittakoon että kuvassa esiintyy oikeasti vain valkoisen värin eri vivahteita.

Viime hetki lyö

Viimeinenkin aamu aukeni kuorsauksen ja muiden luonnon äänien vaihduttua keittimen suhinaan. Aamupuuroja valmistellessa huomasimme outoja reikiä puuropussissa. Tuvassa on hiiriä! Tjucci oli myös nähnyt vilaukselta siimahännän ja kämpässä kanssamme majoittautuneen pariskunnan kauniimpi kertoi kuulleensa yöllä hiirten vikinää ja rapinaa. Olivat kuulemma yltyneet tappelemaan keskenään - ilmeisesti juurikin Lapan mustikka-punaherukka-vadelma kaurapuurosta. Lisää nököhampaiden jälkiä löytyi sokeripussin pohjasta mikä vaikeutti aamukahvin makeuttamista.

 

Näiden varsin ikävien tuhotöiden jatkeeksi onnistuimme löytämään kämpän vieraskirjasta tuvan tiskivatiin eksyneen päästäisperheen (vahvuus 5) selkäpiitä karmivan tarinan. Päästäiset olivat ajautuneet kannibalismiin yrittäessään kuka ties kuinka pitkään poispääsyä vadista. Vain vahvimmat 2 olivat löytyneet enään hengissä jotka yksinäinen vaeltaja oli vapauttanut piinastaan. Näin toimii luonnon valinta!

 

Aamun ikävät sattumukset kasasivat mieliimme tummia pilviä mutta onneksi taas kerran Armas Aamu Aurinko haihdutti nuo myyräntyön tekijät mielistämme. Reippain mutta haikein mielin pakkasimme viimeisen kerran ahkiomme ja heitimme hyvästit Ropille, sen tuvalle ja Äiti Maalle. Alkoi viimeinen taival kohti Ropinsalmea ja autoa. Hiihto sujutteli liukkaasti pitkin jäistä moottorikelkan uraa seuraten Ropin järveen johtavaa jokea.

 

Järven jäälle päästyämme soitimme Ropin Pirttiin saunavarauksen. Viimeiset kaksi (2) kilometriä järven yli työstettiin tasatyönnöin jotta päivän vatsa- ja ojentajalihasharjoituskiintiö saatiin täyteen. Autolle päästyämme heitimme ensitöikseen ruokatermoksistamme retken viimeiset sopat huiviin. Energialatauksen avittaman auton lastauksen jälkeen suunnistimme saunaan joka odottikin jo kiukaan syli kuumana. Saunassa ruumis ja mieli saivat lopullisen puhdistuksen. Viikon hikeä sekä muita ruumiin eritteitä ja hajuja keränneet vaelluskamppeet heitettiin mustiin jätesäkkeihin ja säkkien suut lujaa kiinni ja säkit auton perään. Autossa ei kotimatkalla haise hiki!

 

Paluumatkalla poikkesimme vaihteeksi maisemareitille, jonka varrelle osuivat Hetta, Pallaksen tunturit, Raattama, Levi ja Rovaniemi. Nyt ajelemme Oulun ja Jyskylän välistä pitkää suoraa. Taakse ovat jääneet tunturit ja talven lumet. Uni pukkaa silmään. Onneksi en ole ratissa...

Huipullakin tuulee

Kaskasjoen korttipelit vaihtuivat Ludoon (Kimblen tyyppinen peli), jossa viimeisetkin patoumat saatiin purettua. Erittäin myöhään yöllä saatiin peli vihdoin ja viimein poikki, kun Manne sai kotiutettua viimeisen nappulansa ilman että kukaan söi sitä juuri ennen kotipesää.

Kaskasjoella oli pari lihotetun sulkapallon näköistä lintua, jotka tulivat lähes viereen, mutta kuvaaminen oli suhteellisen haasteellista, kun eivät pysyneet sitten kuvaushetkeä paikoillaan.

Aamulla päästiin liikkeelle kymmenen paikkeilla. Seurailimme kelkkauraa ylös tunturiin. Ura kulki lähes suoraviivaisesti ylös rinnettä. Kelkkauralla näkyi jonkin isomman petoeläimen jäljet. Kynnenjäljet olivat jääneet kovimpiin paikkoihin.



Koivikosta on selvitty. Taustalla Tsaibma.

Nousimme Ropin ylängölle Pitsivaarojen 720m satulan kohdalta. Muuten valinta oli hyvä, mutta Pitsijoelle oli 10m jyrkkä lasku.



Manne tiukassa laskussa.

Lounastauon jälkeen otettiin pikainen pyrähdys Ropin huipulle. Nousua kertyi 250m, mutta se oli suht'koht loivaa kuten oikeastaan kaikki Ropin alueen rinteet. Ylhäällä viihdyttiin hieman pitempään että saatiin blogi päivitettyä.

Rinne oli yläosasta kova ja muhkurainen. Mutta muuten rinne oli loppujen lopuksi siedettävä laskea. Onneksi Teemulla ei ole paljon massaa sillä muuten olisi tullut muutama uusi järvi rinteeseen.



Laskua Ropilta

Valitettavasti rinne oli vielä loivempi Ropin kämpän suuntaan kuin ylöspäin. Vauhtia ei saanut kuin lykkimällä kaksin käsin ja silloinkin vain jäätyneen rinteen kohdalla luisti.

LiPin retkue oli toteuttanut kämpän pihalle "äiti maa" teoksen. Vielä nukutun yön jälkeenkään symboliikka että selkä on nousevaa aurinkoa päin ja katse on kohdistettu Ruotsin puolelle ei auennut. Tai sitten mietin taas ihan turhan monimutkaisia kuvioita.



Äiti maa. Taustalla Ropin rinne.

Tässä kämpän lämmössä odotellaan että poronkäristys valmistuu. Huomiseksi tien varteen Ropinsalmelle. Siellä kuulemma Ropin Pirtissä voisi päästä saunaan.

Vuoden yleisökilpailu

Ensin palkinnot: upea digikamera ! Luonnollisesti toimitetaan voittajalle "as-is" klausuulien saattelemana voittajan kustannuksella. Kamera voi sisältää tekijänoikeuksien alaista materiaalia johon voittaja ei saa oikeuksia (ks. 2006 blog).

Kysymys: missä järjetyksessä retkueemme saapui kuvassa näkyvän Ropin huipun kivikasalle. kuvamateriaalista voi olla apua tai sitten se on saatettu nähtäväksi puhtaasti hämäystarkoituksessa.

Tasaista taapertamista

Kutukoskella heräsimme jo aamukahdeksalta kaasukeittimen tuttuun kohinaan. Teeskentelimme vielä nukkuvaa, mutta Tjuccin monotoninen ääni kertoi veden jo kiehuvan. Suoritimme aamurutiinit melko ripeästi ja pääsimme aloittamaan päivämatkan aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Teemu järjesti itselleen aamuvoimistelun kurottaessaan juomavettä ensimmäisestä purosta.



Teemu aamukalassa Ed-pullollaan

Päivän reitti oli pääosin tasaista järven selkää sekä tiheähköä vaivaiskoivikkoa. Maisemat tulivat koko ajan vaan mahtavammaksi ja pysähdyimme välillä valokuvaamaan valkeita vaaroja.

Saavuimme määränpäähän eli kaskasjoelle noin neljän aikaan. Vähän ajan päästä paikan päälle saapui myös toinen seurue ja aloimme jo suunnittelemaan teltan paikkaa. Toisen seurueen sissit halusivat kuitenkin ulkomajoitukseen ja soimme heille sen mahdollisuuden.

Päivän kruunasi Tjuccin loihtimat marinoidut possunsuikaleet. Muutaman korttipelin ja iltapuhteen jälkeen uni jo maistuikin ja oli aika panna ojolleen.

Lähes luppopäivä

Tasatahtia ylös kohti Kalkkoaivia

Kerättiin kamppeet Kalkkoaivin tuvalta ja kiivettiin vieressä olevan Kalkkoaivin huipulle (680 m) aamusarasteen hälvettyä tunteja aiemmin. Matka huipulle ilman varusteita ei kestänyt kovin pitkään ja lasku jäistä ja kivikkoista rinnettä pitkin oli varsin mielenkiintoista metsäsuksien tunnetusti terävillä kanteilla. Huipulla tuuli kovaa!

Jatkettiin matkaa tiukkaan vastatuuleen huikeat 7 km Kutukosken autiotuvalle, johon majoittauduttiin hyvissä ajoin. Ilta kului korttipelin parissa. Alusta asti rikki ollut kaasukeitin saatiin ylimääräisellä ajalla ja Lapan insinöörilogiikalla kuntoon.



Keitin tulossa jälleen ehjäksi

No comments ?

Onnenluku kahdeksan ?

Edellisenä yönä meitä oli Aatsan tuvassa 8 henkeä. Viimeiset saapuivat tien varresta yöllä yhdeltä. Pikkaisen taisi olla tuvassa tavarat levällään sillä tytöt miettivät tosissaan teltan pystytystä. Yöllisiin menetyksiin kuului Mannen makuupussin toisen vetoketjun toimimattomuus (vetoketju vain avasi, ei sulkenut). Aatsan kaminaa ei voi kehua, sillä edes yläpedillä ei ollut lämmintä.

Viime yönäkin meitä oli 8 henkeä, kun Kaskasjoelta saapui yksi neljän hengen seurue. Hyvinhän mahduttiin eikä tarvinnut ottaa alalaverille lisäpalaa eteisestä käyttöön.



Jokisuistosta kohti puutonta tunturialuetta

Eilinen suunnistus Aatsalta oli hieman haastavaa. Alkumatkasta oltiin hyvin kartalla jokisuistossa olevalle talolle saakka. Sen jälkeen ei paljoa varmoja kiintokohteita löytynyt. Hieman ennen matkan puoltaväliä oltiin taas varmasti kartalla kun Tarjun itäpuolinen laskujoki löytyi. Muuten maisema oli tasaisesti nousevaa valkoista rinnettä.

Positiivista päivässä oli että navakka tuuli puhalsi selän takaa. Muuten oli pilvistä, satoi lunta, aurinko paistoi, tuli vaakatasossa 5mm raekokoista lunta... Onneksi sääailahtelut olivat nopeita ettei päässyt tilanteeseen tottumaan.



Hetki ennen kilpalaskua. Näköpiirissä vanha rajan kämppä.

Päivän 15 km lenkki päättyi kilpalaskuun autiotuvalle. Tjuccin hoisi hommaan kotiin ja Lapa hyvänä kakkosena. Tosin matkakin lyheni kun ylärinteestä nähty kämppä olikin vanha rajan kämppä ja autiotupa oli joen toisella puolella.

Ilta päättyi odotellessa kun Teemu turvotti pikkuhiljaa naudanlihaa ja perunoita, jotka sitten nautittiin valkosipulikermaperunoina ja viherpippurikermakastikkeena. Positiivista oli myös että iltapalan Tuc keksit olivat kokonaisia syötäessä.

Aatsa-poppaa Manne keitti frutti di mare pastaa

Koska olimme lähteneet jo hieman myöhässä Raisiosta niin olimme vasta 8 paikkeilla Muoniossa. Tällä kertaa se ei haitannut sillä hotelli Olostunturi tarjosi aamupalaa 7-10. Samaan 7e hintaan saimme myös termareihin kuumat vedet keittiöstä.

Olimme puoli yhdentoista aikoihin Ropinsalmella. Sieltä oli samaan aikaan lähdössä kolmen miehen porukka kohti Ropia (2 ahkiota, 1 rinkka). Jotta emme olisi hiihtäneet peräkkäin, päätimme lähteä kohti Aatsaa. Toisaalta myös säätiedotus lupasi pilveä sekä lumikuuroja ja tarkoitus on Ropin laelta nähdäkin jotakin.

Puolitoista tuntia me tutkailtiin ja pakattiin tavaroita ennen kuin pääsimme liikkeelle. Aurinko paistoi koko aamupäivän. Tunnin hiihdon jälkeen Teemun upouusista Nordic Walking lumikenkäsauvoista oli sommat rikki. Hieman jesseteippiä ja rautalankaa, niin sauva toimi entistäkin paremmin.

Ekaan 3 kilometriin kului 2 tuntia, jonka jälkeen nautittiin keittolounas. Lounaan aikana aurinko hävisi pilveen ja tuuli yltyi. Loput 9 km päivätaipaleesta sujuikin rivakammin.

Aatsan tuvan vieraskirjaan ei montaa merkintää ole alkuvuonna tullut. LiPin porukka oli yöpynyt pari yötä sitten. Vesipaikkaa ei heti löytynyt, mutta Manne etsi sen sinnikkäästi.

Huomenna jatketaan kohti Kalkkoaivia. Sieltä sitten Kutokosken ja Kaskasjoen kautta Ropille. Tiistai-iltäpäivällä pitäisi olla takaisin autolla.

Kohde selvillä

Aamuaurinko johdatti tiemme Ropin juurelle. Kierrämme siis Ropin ja vielä vastapäivään. Ropin huiputus jää sitten loppuhuipennukseksi. Nyt sukset kohti Aatsan autiotupaa. Paikallisen kelin voi tarkistaa tiehallinnon Ropinsalmen kelikamerasta.

Kohde selvillä - Ropille mennään

Kuvaa odotellessa

Autossamme on kolme telkkaria, digisovitin, DVD ja tietenkin myös kolme kaukosäädintä. Tosin Oriveden jälkeen ei ole näytön kuva päivittynyt. Ehkäpä täällä Jyväskylässä alkaisi signaali taas tulemaan.

Autokin saatiin haettua. Tosin vuokraaja oli täysin eri henkilö kuin luulimme hänen olevan. Elektroniikan lisäksi valkoinen kaappiautomme sisältää bensakoneen, automaattivaihteiston ja varashälyttimen.

Vähän ennen Tamperetta tajusimme että kaikki keittimien kaasut jäivät sitten Srk-talon lukittuun ulkovarastoon. Onneksi on Ideapark, josta Minimanista Mannelle suklaata ja muille 450g kaasuja a 7,90e (muualla 9,50-9,90). Mitähän muuta mahtoi jäädä kotiin.

Vuosien varrella on reissussa aina kerrottu että olemme käyneet samaa lukiota paitsi Lapa. Nyt pikkuhiljaa paljastui sekin tosi asia että sitä "samaa lukiota" on käynyt tällä reissulla mukana olijoista vain allekirjoittanut.

Spekulaatiot vaelluskohteesta vain jatkuvat. Minä ja Lapa olemme ehkäpä enemmän Ropin maaston kannalla ja Teemua kutsuu joulupukin maat. Manne kuuluu ihan sama porukoihin. No, onhan Ouluun vielä matkaa...

Jyväskylä meni, mutta digiboxin kuva on edelleen tallella. Taitaa jäädä Matrixi katsomatta, mutta kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää.

Odotuksen tunnelmaa

Hieman jäi tämän vuoden reissun suunnittelu viime tinkaan. Henkinen päätös lähteä tehtiin puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina, ruokalista kasaan viime viikolla ja ruoka-aineiden kuivaukset viime viikonloppuna. Kulkuneuvokin saatiin hankittua alle jo maanantai-iltana. Onneksi kaikki sukset, ahkiot, teltat, keittimet, kaasut yms olivat olemassa. Ainoa mitä on hukassa on 3 L alumiinikattilat. Kattilan kannet tosin löytyivät...

Vielä kun tiedettäisiin minne mentäisiin. Suunta on pohjoiseen. Oulun korkeudella tarttis varmaan päättää että jatketaanko kohti Ropinsalmea Kilpisjärven allapuolella vai kohti Keminhaaran parkkipaikkaa UKK-puiston eteläosassa.

Tuntureilla blogi avattu

Jokikylän Poikien 2007 pääsiäisen hiihtovaelluksen blogi on avattu.