Kaskasjoella oli pari lihotetun sulkapallon näköistä lintua, jotka tulivat lähes viereen, mutta kuvaaminen oli suhteellisen haasteellista, kun eivät pysyneet sitten kuvaushetkeä paikoillaan.
Aamulla päästiin liikkeelle kymmenen paikkeilla. Seurailimme kelkkauraa ylös tunturiin. Ura kulki lähes suoraviivaisesti ylös rinnettä. Kelkkauralla näkyi jonkin isomman petoeläimen jäljet. Kynnenjäljet olivat jääneet kovimpiin paikkoihin.
Nousimme Ropin ylängölle Pitsivaarojen 720m satulan kohdalta. Muuten valinta oli hyvä, mutta Pitsijoelle oli 10m jyrkkä lasku.
Lounastauon jälkeen otettiin pikainen pyrähdys Ropin huipulle. Nousua kertyi 250m, mutta se oli suht'koht loivaa kuten oikeastaan kaikki Ropin alueen rinteet. Ylhäällä viihdyttiin hieman pitempään että saatiin blogi päivitettyä.
Rinne oli yläosasta kova ja muhkurainen. Mutta muuten rinne oli loppujen lopuksi siedettävä laskea. Onneksi Teemulla ei ole paljon massaa sillä muuten olisi tullut muutama uusi järvi rinteeseen.
Valitettavasti rinne oli vielä loivempi Ropin kämpän suuntaan kuin ylöspäin. Vauhtia ei saanut kuin lykkimällä kaksin käsin ja silloinkin vain jäätyneen rinteen kohdalla luisti.
LiPin retkue oli toteuttanut kämpän pihalle "äiti maa" teoksen. Vielä nukutun yön jälkeenkään symboliikka että selkä on nousevaa aurinkoa päin ja katse on kohdistettu Ruotsin puolelle ei auennut. Tai sitten mietin taas ihan turhan monimutkaisia kuvioita.
Tässä kämpän lämmössä odotellaan että poronkäristys valmistuu. Huomiseksi tien varteen Ropinsalmelle. Siellä kuulemma Ropin Pirtissä voisi päästä saunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti