Viimeinenkin aamu aukeni kuorsauksen ja muiden luonnon äänien vaihduttua keittimen suhinaan. Aamupuuroja valmistellessa huomasimme outoja reikiä puuropussissa. Tuvassa on hiiriä! Tjucci oli myös nähnyt vilaukselta siimahännän ja kämpässä kanssamme majoittautuneen pariskunnan kauniimpi kertoi kuulleensa yöllä hiirten vikinää ja rapinaa. Olivat kuulemma yltyneet tappelemaan keskenään - ilmeisesti juurikin Lapan mustikka-punaherukka-vadelma kaurapuurosta. Lisää nököhampaiden jälkiä löytyi sokeripussin pohjasta mikä vaikeutti aamukahvin makeuttamista.
Näiden varsin ikävien tuhotöiden jatkeeksi onnistuimme löytämään kämpän vieraskirjasta tuvan tiskivatiin eksyneen päästäisperheen (vahvuus 5) selkäpiitä karmivan tarinan. Päästäiset olivat ajautuneet kannibalismiin yrittäessään kuka ties kuinka pitkään poispääsyä vadista. Vain vahvimmat 2 olivat löytyneet enään hengissä jotka yksinäinen vaeltaja oli vapauttanut piinastaan. Näin toimii luonnon valinta!
Aamun ikävät sattumukset kasasivat mieliimme tummia pilviä mutta onneksi taas kerran Armas Aamu Aurinko haihdutti nuo myyräntyön tekijät mielistämme. Reippain mutta haikein mielin pakkasimme viimeisen kerran ahkiomme ja heitimme hyvästit Ropille, sen tuvalle ja Äiti Maalle. Alkoi viimeinen taival kohti Ropinsalmea ja autoa. Hiihto sujutteli liukkaasti pitkin jäistä moottorikelkan uraa seuraten Ropin järveen johtavaa jokea.
Järven jäälle päästyämme soitimme Ropin Pirttiin saunavarauksen. Viimeiset kaksi (2) kilometriä järven yli työstettiin tasatyönnöin jotta päivän vatsa- ja ojentajalihasharjoituskiintiö saatiin täyteen. Autolle päästyämme heitimme ensitöikseen ruokatermoksistamme retken viimeiset sopat huiviin. Energialatauksen avittaman auton lastauksen jälkeen suunnistimme saunaan joka odottikin jo kiukaan syli kuumana. Saunassa ruumis ja mieli saivat lopullisen puhdistuksen. Viikon hikeä sekä muita ruumiin eritteitä ja hajuja keränneet vaelluskamppeet heitettiin mustiin jätesäkkeihin ja säkkien suut lujaa kiinni ja säkit auton perään. Autossa ei kotimatkalla haise hiki!
Paluumatkalla poikkesimme vaihteeksi maisemareitille, jonka varrelle osuivat Hetta, Pallaksen tunturit, Raattama, Levi ja Rovaniemi. Nyt ajelemme Oulun ja Jyskylän välistä pitkää suoraa. Taakse ovat jääneet tunturit ja talven lumet. Uni pukkaa silmään. Onneksi en ole ratissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti