Onnenluku kahdeksan ?

Edellisenä yönä meitä oli Aatsan tuvassa 8 henkeä. Viimeiset saapuivat tien varresta yöllä yhdeltä. Pikkaisen taisi olla tuvassa tavarat levällään sillä tytöt miettivät tosissaan teltan pystytystä. Yöllisiin menetyksiin kuului Mannen makuupussin toisen vetoketjun toimimattomuus (vetoketju vain avasi, ei sulkenut). Aatsan kaminaa ei voi kehua, sillä edes yläpedillä ei ollut lämmintä.

Viime yönäkin meitä oli 8 henkeä, kun Kaskasjoelta saapui yksi neljän hengen seurue. Hyvinhän mahduttiin eikä tarvinnut ottaa alalaverille lisäpalaa eteisestä käyttöön.



Jokisuistosta kohti puutonta tunturialuetta

Eilinen suunnistus Aatsalta oli hieman haastavaa. Alkumatkasta oltiin hyvin kartalla jokisuistossa olevalle talolle saakka. Sen jälkeen ei paljoa varmoja kiintokohteita löytynyt. Hieman ennen matkan puoltaväliä oltiin taas varmasti kartalla kun Tarjun itäpuolinen laskujoki löytyi. Muuten maisema oli tasaisesti nousevaa valkoista rinnettä.

Positiivista päivässä oli että navakka tuuli puhalsi selän takaa. Muuten oli pilvistä, satoi lunta, aurinko paistoi, tuli vaakatasossa 5mm raekokoista lunta... Onneksi sääailahtelut olivat nopeita ettei päässyt tilanteeseen tottumaan.



Hetki ennen kilpalaskua. Näköpiirissä vanha rajan kämppä.

Päivän 15 km lenkki päättyi kilpalaskuun autiotuvalle. Tjuccin hoisi hommaan kotiin ja Lapa hyvänä kakkosena. Tosin matkakin lyheni kun ylärinteestä nähty kämppä olikin vanha rajan kämppä ja autiotupa oli joen toisella puolella.

Ilta päättyi odotellessa kun Teemu turvotti pikkuhiljaa naudanlihaa ja perunoita, jotka sitten nautittiin valkosipulikermaperunoina ja viherpippurikermakastikkeena. Positiivista oli myös että iltapalan Tuc keksit olivat kokonaisia syötäessä.